29.5.2002

Rovaniemen käräjäoikeuden tuomio 27.4.1999

A:ta syytettiin siitä, että hän oli metsästänyt ampumalla hirvenvasan ilman asianmukaista hirvieläimen pyyntilupaa. Asian käsittelyn yhteydessä B vaati asianomistajana, että A velvoitetaan korvaamaan hänelle riistaeläimen arvo korkoineen.

A kiisti B:n asianosaisaseman sekä vaatimuksen muutoinkin perusteeltaan ja määrältään.

A tuomittiin metsästysrikoksesta sakkorangaistukseen. Käräjäoikeus totesi, että metsästyslain 79 §:ssä säädetään korvauksesta metsästysoikeuden haltijalle. Sen mukaan sillä, jonka oikeutta on loukattu, on oikeus saada valintansa mukaan joko riistaeläin tai sen arvo. Metsästyslain 80 §:n mukainen menettämisseuraamus on toissijainen eli sitä sovelletaan silloin, kun toisen oikeutta ei ole loukattu.

Hirven vasa oli ammuttu alueella, jonne oli myönnetty hirvenmetsästyksen yhteislupa. Hirvi oli kaadettu X ry:n alueella. X ry oli jo kaatanut omat hirvensä. Yhteisluvalla oli vielä ollut kaatamatta useita hirviä. Hirvenmetsästyksen yhteisluvan edustajalla B:llä oli asianomistaja-asema ja siten oikeus saada metsästyslain 79 §:ssä tarkoitettu korvaus. B:lle määrättiin maksettavaksi riistaeläimen arvona 5 000 markkaa.

Asian ovat ratkaisseet notaari Maarit Karjalainen sekä lautamiehet.

Rovaniemen hovioikeuden tuomio 18.2.2000

A valitti hovioikeuteen. Hovioikeus totesi, että metsästyslain 10 §:n mukaan hirvieläinten metsästykseen on saatava lupa, hirvieläimen pyyntilupa. Metsästyslain 27 §:n 2 momentin mukaan hirvieläimen pyyntilupa myönnetään sellaiselle hakijalle tai hakijoille, joilla on kyseisellä alueella oikeus metsästää hakemuksessa tarkoitettua hirvieläintä. B:lle oli myönnetty hirvieläinten pyyntilupa alueelle, missä A oli ampunut hirven vasan. B oli hirvieläinten pyyntiluvan saajana metsästysrikoksella välittömästi loukatun oikeushyvän haltija. Hirven metsästysaikana hirvieläimen pyyntiluvan saajana, kun kaikkia myönnettyjä lupia ei ollut vielä käytetty, B:llä oli ollut oikeus valintansa mukaan metsästyslain 79 §:n nojalla ottaa tällainen riistaeläin tai sen arvo. B oli vaatinut korvattavaksi riistaeläimen arvon.

Hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden perustelut. Käräjäoikeuden tuomiota ei muutettu.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Heikki Supponen ja Anu Hämäläinen sekä asian valmistelija, viskaali Reetta Löija.

Perustelut

Metsästyslain 79 §:n mukaan, jos riistaeläin on metsästetty ilman alueen metsästysoikeuden haltijan lupaa tai muutoin loukkaamalla toisen metsästysoikeutta sellaisissa olosuhteissa, joissa toisella oli oikeus metsästää tai ottaa tällainen riistaeläin, on sillä, jonka oikeutta on loukattu, oikeus saada valintansa mukaan joko riistaeläin tai sen arvo. Saman lain 80 §:n mukaan eläin tai sen arvo tuomitaan valtiolle menetetyksi, jos toisella ei ollut oikeutta metsästää tai ottaa tällaista riistaeläintä.

Tässä tapauksessa A on ilman pyyntilupaa ampunut hirven ja tuomittu siitä rangaistukseen. Alue, jolla teko tapahtui, oli osa C:n hirvenmetsästyksen yhteislupa-aluetta, jolle oli myönnetty yhteensä 152 hirvieläimen pyyntilupaa. Luvat oli myönnetty B:n nimiin. Yhteislupajärjestelyn mukaan luvat jakaantuivat yhteisluvan osakkaiden välillä alueittain. A:n teon ajankohtana X ry, jonka alueella hirvi oli kaadettu, oli käyttänyt kaikki sille osoitetut pyyntiluvat. Koko C:n yhteislupa-alueella lupia oli kuitenkin vielä käyttämättä. Kysymys on siten siitä, onko B, jonka nimissä sekä X ry:n käyttämät että yhteislupaan sisältyvät vielä käyttämättömät pyyntiluvat olivat, metsästyslain 79 §:ssä tarkoitettu taho, jonka oikeutta A:n teolla on loukattu.

B:n kaadetun eläimen arvoa koskeva vaatimus perustuu hänelle myönnettyihin pyyntilupiin. Pyyntilupia ei ollut myönnetty hänelle metsästysoikeuden haltijana, vaan yhteislupamenettelyyn liittyen. Tässä menettelyssä hän on edustanut luvan hakemista varten muodostettua henkilöpiiriä tai yhteenliittymää, johon kuuluivat yhteisluvan osakkaat. Näitä olivat metsästysseurat ja -seurueet sekä metsästäjät eli henkilöt, jotka joko ovat metsästysoikeuden haltijoita luvan piirissä olevilla alueilla tai joille metsästysoikeuden haltija on myöntänyt oikeuden metsästää alueellaan. Osakkailla oli hyväksymiensä sääntöjen perusteella kullakin oikeus hirvenpyyntiin rajoitetulla osalla sitä aluetta, johon yhteislupa oli myönnetty. Koska metsästyslain 27 §:n 2 momentissa edellytys pyyntiluvan myöntämiselle on, että hakijalla on oikeus kyseisellä alueella metsästää hirvieläintä, yhteislupamenettely edellyttää, että sillä, jonka nimiin lupa haetaan, on tällainen oikeus koko haetun yhteisluvan kattamalla alueella. Metsästysoikeuden haltijoiden on siis myönnettävä yhteisluvan hakemista varten hakijaksi nimetylle henkilölle oikeus metsästää alueellaan. Tämä oikeus annetaan kuitenkin vain hallinnollisessa tarkoituksessa yhteisluvan hakemismenettelyä varten ja se on siten luonteeltaan muodollinen eikä sinänsä oikeuta asianomaista varsinaiseen metsästykseen yhteislupa-alueella. Tämä merkitsee, ettei B:lle itselleen ole syntynyt sellaisia oikeuksia, joita A:n teolla olisi loukattu.

Näin ollen on vielä arvioitava, onko yhteislupamenettelyä varten muodostetulle yhteenliittymälle syntynyt tai siirtynyt sellainen metsästyslain 79 §:ssä tarkoitettu oikeus, jota A:n teko olisi loukannut ja joka tekisi B:n omissa nimissään mutta yhteenliittymän lukuun esittämän vaatimuksen oikeutetuksi.

C:n yhteislupametsästyksen sääntöjen mukaan kunkin yhteisluvan osakkaan oli luovutettava yhteislupa-alueeseen kaikki ne alueet, joille osakkaalla on metsästysoikeus. Kaikki yhteisluvan kattamat pyyntiluvat oli sääntöjen mukaisesti jo ennen metsästyskauden alkua jaettu alueittain siten, että kukin osakas sai metsästää vain vuokrasopimuksensa mukaisilla tai muutoin heille erikseen osoitetuilla metsästysalueilla. Metsästys toisen osakkaan alueella edellytti, haavoittuneen hirven seuraamistapausta lukuunottamatta, nimenomaista sopimusta. Tällaista sopimusta ei ole väitettykään tehdyn X ry:n alueesta. Mitään yhtenäistä metsästysaluetta yhteisluvan osakkaiden yhteiseen käyttöön ei ollut muodostettu eikä ollut tarkoitettukaan muodostettavaksi, vaan metsästysoikeus kunkin yhteisluvan piirissä olevan alueen osalta oli pysytetty niiden osakkaiden määräysvallassa, joille sanottu oikeus muilla perusteilla kuului. Oikeus metsästykseen näillä alueilla määräytyi siten yhteislupajärjestelystä riippumattomin perustein. Vaikka yhteisluvan osakkaat suhteessa yhteisluvan myöntäjään muodostivatkin yhteenliittymän, tämä keskinäinen yhteistoiminta on selvästi rajoittunut vain luvan hakemismenettelyyn ja lupien keskinäiseen jakamiseen sekä näille liitännäisiin tehtäviin. Hirvieläimen luvaton kaataminen ei ole vaikuttanut pyyntilupien voimassaoloon tai laajuuteen eikä siis sellaisiin seikkoihin, joiden suhteen B voisi yhteisluvan osakkaiden puolesta omissa nimissään menestyksellisesti esittää vaatimuksia. B ei siten ole yhteisluvan osakkaiden edustajanakaan metsästyslain 79 §:ssä tarkoitettu henkilö, eikä hänellä ole oikeutta saada korvausta kaadetusta hirvestä.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan. B:n A:han kohdistama korvausvaatimus hylätään. A vapautetaan velvollisuudesta suorittaa B:lle C:n hirvenmetsästyksen yhteislupa-alueen edustajana käräjäoikeuden hänen maksettavakseen tuomitsema määrä korkoineen.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Raulos, Gustaf Möller, Gustav Bygglin, Liisa Mansikkamäki ja Pauliine Koskelo. Esittelijä Sami Myöhänen.